Hypätään Pikku-Simon tarinassa taaksepäin - hetkeen ennen mopojengiin liittymistä.

Kovasta peloittelusta johtuen Pikku-Simolle oli herännyt ajatus mopojengiin liittymisestä. Hän uskoi, että saisi siitä turvaa koulun pihalla tapahtuvista kahakoista. Hänelle oli kerrottu, että toinen mopojengeistä on itseasiassa perustettu juuri tätä varten - suojelemaan ilkeän mopojengin kiusaamaksi joutuneita. He olivat nimenneet itsensä luottamusta herättävästi Tukijoukoiksi. Pikku-Simo ei nähnyt mitään syytä olla liittymättä Tukijoukkoihin - hän suorastaan alkoi tuntemaan sen velvollisuudekseen. Sen lisäksi, että saisi siitä turvaa, pääsisi myös itse turvaamaan muita kiusattuja.

Pari Pikku-Simon kaveria tulivat yhtenä kouluaamuna kertomaan hänelle, että olivat illalla koulun pihalla nähneet Tukijoukkojen tekevän kiusaa koulun pihalle aikaa viettämään tulleelle koululaiselle. He eivät olleet meinanneet uskoa näkemäänsä, mutta mennessään aina vaan lähemmäksi, olivat varmistuneet asiasta. He olivat ehtineet ottaa muutaman valokuvan ennenkuin riski paljastumisesta oli käynyt liian suureksi. Pikku-Simo kauhistui kuulemastaan ja näkemästään, eikä enää ollut ollenkaan varma liittymisestään Tukijoukkoihin.

Pikku-Simon kaverit menivät vielä rehtorin luokse näyttämään mitä Tukijoukot olivat tehneet ja näyttivät todisteeksi ottamansa kuvat. Rehtori kiitti ja lupasi ottaa asian esille kouluradiossa. Pikku-Simon kaverit olivat tyytyväisiä, että asiaan puututaan sen vaatimalla vakavuudella, ja jäivät toiveikkaana odottamaan kouluradion ääntä. Yllätyksekseen he kuulivatkin jo saman päivän aikana kouluradiosta rehtorin tärkeän ilmoituksen: "Koululaiset, täällä puhuu rehtori. Minulla on teille tärkeä ilmoitus. Koululla on ilmeisesti alettu levittää täysin perusteetonta väitettä, että Tukijoukot olisivat tehneet kiusaa joillekin koululaisille. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa ja väitteen tueksi otetut valokuvat on selkeästi muokattuja. Tukijoukoilla on edelleen rehtorin täysi tuki, ovathan he pitäneet jo hyvän aikaa rauhaa yllä koulun pihalla." Pikku-Simon kaverit eivät olleet uskoa korviaan. He tunsivat olonsa petetyksi ja heitä alkoi jopa pelottaa koulussa käynti, kun jopa rehtori oli kääntynyt heitä vastaan.

Pikku-Simo oli hieman epävarma. Uskoako kavereitaan vai koulun rehtoria. Hänelle tuli juttelemaan yksi Tukijoukkojen jäsenistä. "Tiesithän Pikku-Simo, että nämä sinun kaverit ovat ainoat tässä 500 oppilaan koulussa, ketkä ovat meitä kiusaamisesta syyttäneet? Kaikkihan meistä pitävät, eikä ole mitään syytä miksi et meihin liittyisi!" Pikku-Simo ei tiennyt, että vastaavia ilmoituksia Tukijoukkojen rötöksistä oli rehtorille tehty jo pitkän aikaa, mutta näihin ei oltu puututtu millään tavalla. Ilmoittajat oli vain lahjottu tai uhkailtu hiljaisiksi. Niinpä Pikku-Simo uskoi Tukijoukkojen jäsentä ja päätti hakea itsekin jäsenyyttä.

Tässä tarinassa olisi Pikku-Simon pitänyt saada ennen ratkaisuaan kuulla kaikki soraäänet Tukijoukkoihin liittyen. Tällä olisi voinut olla suuri vaikutus ratkaisun tekemisessä. Samalla tavalla nyt Suomen kansan olisi pitänyt saada kuulla puolueettomasti mitä kaikkea NATOon liittyminen pitää sisällään ja minkälaista toimintaa "puolustus"liitto harjoittaa. Suomen päättäjät ovat tämän estäneet, eivätkä siitäkään huolimatta antaneet edes asiasta äänestää.

Nyt on taas edessä se aika, kun on mahdollisuus vaikuttaa. Jos on tyytyväinen hallituksen aikaansaannoksiin tällä kaudella tai ylipäätään eduskunnan toimintaan, niin sopivan ehdokkaan löytäminen saattaa olla jopa helppoa - ainakin näillä ruutuaika on taattu! Sen sijaan, jos kaipaa muutosta, niin valinta voikin olla vaikeampi.

Onko tuttu tunne? Itselle ainakin - ihan joka kerta tähän saakka. Eikä se tälläkään kertaa mikään päivänselvä asia ole kenelle äänensä antaa. Yksi asia kuitenkin on varmaa - ja se on se, ettei minun ääneni mene yhdellekään tällä hetkellä eduskunnassa vaikuttavalle puolueelle.

Miksi näin jyrkkä asenne? No, koska puoluekuri! En pysty nimeämään yhtäkään isossa puolueessa vaikuttavaa tai vaikuttanutta kansanedustajaa, joka ei olisi kääntänyt takkiaan jossain asiassa puoluekurin takia. Ja puolueiden linja muuttuu ihan sen mukaan kuuluuko hallitukseen vai oppositioon - sillä ei ole merkitystä mitä on äänestäjille luvattu. Surullista on ollut seurata viime vuosina mihin suuntaan on suomessa päätöksenteko mennyt.

Suomen suunta on siis nykyhallituksen aikana ollut jyrkässä alamäessä. Jos muutosta haluaa, niin muutoksen täytyy olla suuri - mitä tulee eduskunnan sisältöön. En näe mahdollisuutta muutokselle, jos äänet menee nyt vaikuttaville puolueille.. antoivat minkälaisia korulauseita vaalilupauksien muodossa tahansa. Ainoa mahdollisuus muutokselle ja Suomen kurssin kääntämiselle ylöspäin on äänestää uusia puolueita - ei valmiiksi korruptoituneita pitkän linjan poliitikkoja!

En halua kenenkään päätöksentekoon sen enempää vaikuttaa, mutta toivon jokaisen tekevän harkitun päätöksen omien arvojen pohjalta, eikä antaa liikaa median ja puolueiden tyhjien vaalilupauksien vaikuttaa päätökseen. Kannattaa suhtautua kriittisesti varsinkin median vaikuttamisyrityksiin - on suorastaan sairasta miten esimerkiksi HS yrittää vaikuttaa lapsiin ja nuoriin vaalipropagandalla (kuvat alla). Eikä tämä vaikuttaminen tietenkään rajoitu vain lapsiin.

Kriisistä toiseen

On ollut myös järkyttävää seurata miten ennen konfliktien sovittelijana tunnettu neutraali maaperä Suomi, on lähtenyt täysin mukaan uhoamislinjalle. Diplomatia on heitetty romukoppaan ja kaikki sovitteluyritykset on lännen puolelta lyöty jäihin. Toisin sanoen sodan ei haluta loppuvan, niinkuin otsikointikin paljastaa: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b3551af5-67fd-41c7-8600-e66c50d9ff4b "Ammuspula voisi pahimmillaan johtaa sodan loppumiseen jo lähikuukausina, varoittaa EU-johtaja."

Itse tietysti toivoisin sodan loppuvan. En ole kummankaan osapuolen puolella, mutta toisaalta olen molempien kansojen puolella. Tämä sota ei kuitenkaan alkanut provosoimatta, vaikka media niin on alusta saakka yrittänyt iskostaa meidän ajatuksiin. Ei tarvitse katsoa Ukrainan historiaa kuin 2014 lähtien, niin selviää mistä tässä kaikessa on kyse - tai ainakin todella pieni pintaraapaisu siitä. Sen verran kuitenkin, että ymmärtää median syöttävän meille todella yksipuolista uutisointia, mikä suurelta osin on täyttä propagandaa.

Eikä ne kriisit siihen lopu

Sitten tuli tietysti pakotteet, jotka aiheuttivat polttoaineiden ja sähkön hinnan nousua - joka aiheutti elintarvikkeiden hinnan nousua. Tämän lisäksi lainojen korot ovat nousseet ja listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle. Käytännössä kuitenkin kaikki elinkustannukset ovat nousseet radikaalisti. Eikä siitä voi syyttää Venäjää tai Putinia vaikka sitä toistaisi kuinka monta kertaa tahansa. Pakotteet on ihan itse suomen hallituksen toimesta asetettu. Eikä niillä sotaa saada loppumaan.

Sitten vielä kaikki ne miljardien eurojen tekstiviestit.. lista tuntuu loputtomalta.

Itsenäisyys takaisin

Nyt olisi korkea aika erota EU:sta ja perua NATO hakemus. Suomen pitää olla taas itsenäinen, rauhaa rakastava, neutraali valtio joka pitää omistaan huolta ja auttaa todellisessa hädässä olevia.